Tänään leivottiin ensimmäisen kerran tälle talvelle piparkakkuja.
Kaksi ahkeraa pientä leipuria kauli
taikinat, painoi muotit taikinaan ja kiikutti ne uunipellille. Siinä sitä onnistumisen riemua
olikin, kun onnistuttiin itse saamaan onnistuneita pipareita!
Molemmat on kyllä useimmiten reippaita apureita kokkauspuuhissa. Esikoinen tykkää katsoa kokkiohjelmia ja haluaisi tv-shopista (vai mikä se nykyään onkaan, nyt lyö tyhjää?) Nicer Dicerin joululahjaksi! :D Se olisi kuulemma vaan niin tarpeellinen kapine keittiössä että! Hih! Sen verran vakuuttava poika osasi olla, että etsin sellaisen eBaysta, mutta mieheni ei ollut niin vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. ;)
Kaikkein paras kohta tietysti pikku leipureista oli valmiiden pipareiden tuoksu ja maku! Namskis!
Nyt siellä uunissa on vielä suklaakakku.. Hieman kaksipiippuinen juttu tämä leipominen. Kilot eivät ole tervetulleita, mutta herkut kyllä kelpaa! ;)